Terveiset Sydneysta! Viikko on kulunut taalla helposti. Olemme reippailleet kahdessa eri kansallispuistossa Sydneyn lahella ja tuhlanneet rahamme ihanassa lempparikaupunginosassamme (siita lisaa tuonnempana). Vietimme kaksi yota Antin serkun Ullan luona, joka ystavallisesti majoitti ja ruokki meidat, seka jarjesti erahenkista seikkailuohjelmaa.
Ullan tyopaivan aikana vierailimme Miinan kanssa kylassa, josta paasimme lautalla Bundeenan kylaan ja kansallispuistoon. Vietimme tuntikausia kauniilla rannoilla katsomassa Tasmaninmeren kuohuja ja tutkimassa ihmeellisia rannalta loytyvia elioita.
Kaikki meni hyvin, kunnes hamara alkoi laskeutua. Olimme paattaneet palata lauttarantaan "metsareittia", mutta oikeaa tienhaaraa ei meinannut loytya. Harmittelimme, etta otsalamput olivat jaaneet kotiin. Laheisessa pusikossa oli kallio, johon aboriginaalit olivat joskus kauan sitten kaivertaneet isoja kuvia merenelavista. Hamartyvassa, turisteista tyhjentyneessa metsassa se tuntui hieman pelottavalta. Loysimme kuitenkin lopulta lauttarantaan, jossa meille selvisi, etta seuraava lautta olisikin illan viimeinen vuoro. Hyva, etta ehdittiin!
Lauantaina lahdimme Ullan kanssa Blue Mountainin kansallispuistoon. Reippailimme koko paivan, ja illalla laskeskelimme, etta reitin kokonaispituus oli 20 kilometria.
Kansallispuistossa oli hirveasti erikoisia eukalyptuspuita, joista osa kuoriutui, osa oli ihan verenpunaisia, osa taas kuin sileaa nahkaa. Tosin emme ole ihan varmoja, olivatko ne kaikki sittenkaan eukalyptuspuita. Osa ainakin oli. Naimme myos toisen aboriginaalikohteen, luolan seinaan maalattuja (stencil!)kasia 1600 vuoden takaa. Metsassa kuului jatkuvasti erikoista linnun raayntaa ja laulantaa. Naimmekin lahelta joitakin eksoottisia lintuja. Kenguruita sen sijaan ei bongattu, mika oli meille tietenkin pettymys. Ensin kasuaari, ja nyt viela kengurut...
Luonnossa reippailu oli erittain virkistavaa, mutta silla oli myos ikavia jalkiseuraamuksia. Kavimme Miinan kanssa tanaan tutustumassa julkiseen terveydenhuoltoon Miinan kipean jalan takia. Hyvin toimi: Miina sai laakarikaynnin ja rontgenin ihan ilmaiseksi! Onneksemme vaikuttaa silta, etta jalka on vain rasittunut, ei rikki. Matka voi siis jatkua: seuraavaksi 4 vuorokauden raajojenlepuutustauko Fidzilla.
Ihanaa kun Miinan jalassa ei pahempaa.Säikähdin vähän kun näin otsikossa...röntgeniin...
VastaaPoistaOmpa ihanaa seurata kuvakertomusta matkastanne,
tosin sain vasta tänään 21.9 Hannulta blogi os
Iloista matkan jatkoa ja tulgua terveheks kotona.
Oikein iso,iso äiti
Juu, raajat on melko hyvassa kunnossa jo! Hyva etta blogi loytyi lopulta. Matka jatkuu nyt Etela-Amerikassa, Chilessa nain alkuun. Hyvaa syksyn jatkoa sinne!
VastaaPoista