Chilen tarinoita

Vietimme viikon Chilessä tutustuen ensin Santiagoon ja sitten rannikkokaupunkiin Valparaisoon. Olimme Santiagossa aluksi aika puhki aikaerosta ja Miina flunssasta johtuen, mutta olemme nyt toipuneet ja sopeutuneet uuteen ympäristöön, joka totisesti on erilainen!

Ensimmäisenä päivänä onnistuimme tapaamaan ystävääni Ximenaa sekä hänen äitiänsä ja serkkuansa kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti. Ximena asuu lähes 2000 kilometrin päässä Santiagosta, mutta oli sattumalta kaupungissa yhden päivän samaan aikaan meidän kanssa. Tekstiviestini eivät menneet perille, enkä minä lukenut Ximenan facebook-viestejä, mutta kävi niin onnellisesti, että Ximena tuli hostellillemme juuri, kun olimme poistumassa päivälliselle. Poistuimmekin siis päivälliselle yhdessä. Jälleennäkeminen oli lyhyt mutta lämpöinen. La reunion con Ximena, su mama y su primo fue corta pero tan dulce.

Santiagossa keskityimme tutkimaan niitä kaupunginosia, joita Essi ja chileläiset ystävät meille ystävällisesti mainostivat. Toisin sanoen vietimme aikaa lähinnä Bella Vistassa ja Lastarriassa. Ainakin minut yllätti se, että suuren, hälyisen ja saasteisen kaupungin keskeltä löytyy sympaattisia ja hidastempoisia kortteleita, joissa on paljon kivoja ruokapaikkoja, sopivasti ihmisiä, sopivan vähän autoja ja sunnuntaimarkkinoita, missä myydään hauskoja vanhoja esineitä (joita Miina ja Elina sitten ostavat rinkkansa pullolleen ja sanovat sitten että hupsis, no ei, ihan pieniä kauniita tavaroita vaan). Myös Parque Forestal kaupungin keskustassa oli hauska keidas, jossa saattoi köllötellä lounaan jälkeen.

Yllä kuvissa Elina, Miina ja uudet kaverit Mote con Huesillo -setä sekä Pablo-laama, Bellavistan kaupunginosassa.

Jännitystä Santiagon vierailuun toi lähes koko Chilen laajuinen sähkökatko, joka sattui lauantai-illalle. Olimme katkon sattuessa aivan toisella puolella kaupunkia, joten kotiinpaluu oli pilkkopimeässä, tuntemattomassa kaupungissa mielenkiintoinen. Metro ei tietenkään toiminut, joten kaikki muut kulkuneuvot olivat pullollaan ihmisiä. Tungimme kuitenkin yhteen bussiin, mutta jäimme epäonneksemme pois liian aikaisin (on hyvin vaikeaa tietää, missä oma pysäkki on, kun ei näe mitään), ja jouduimme kävelemään loppumatkan. Löysimme lopulta kotikortteliimme, missä etsimme kurnivien vatsojemme täytteeksi syötävää, joka oli tietenkin lopussa, kun uunit eivät enää toimineet. Tilasimme surullisina kylmää piirakkaa ja kas, valot syttyivät! Saimme piirakkamme lämpimänä ja ilta päättyi onnellisesti. Ilmeisesti Chilen infrastruktuuri kärsi viime kevään maanjäristyksestä melkoisesti.

Maanantaina matkasimme bussilla Valparaisoon, johon ihastuimme kovasti. Pieni rantakaupunki kukkuloineen, kapeine kujineen, portaikkoineen ja hisseineen toi hieman mieleen Portugalin. Talot olivat kaiken maailman värisiä ja kukkulaa asuttivat lukuisat taiteilijat. Kahvilasta sai kasvisruokaa ja seinällä oli jättipuupiirros. Hostellissamme oli kissanpentu, jonka kanssa sai leikkiä.

Kävimme myös vierailulla Pablo Nerudan ihastuttavassa kodissa, jonka monesta kerroksesta oli hienot näköalat merelle. Koti oli hirveän kaunis, ja oli hauskaa kuulla runoilijan persoonallisista elämäntavoista.

Meidän piti aluksi olla Valparaisossa kaksi yötä, mutta sitten olimmekin kolmannen, ja neljännen yön. Viihdyimme siis hyvin. Viimeisenä iltana kuulimme kadulla pienen kitarakonserton toisen kerroksen ikkunasta, ja eksyimme paikallisten nuorten illanistujaisiin, joissa Chile ja chileläiset avautuivat ihan uudella tavalla. Kuulimme myös Helan gårin ja jonkin (?) suomalaisen kansanlaulun - emme siis olleet ihan ensimmäiset pohjoismaalaiset siellä päin.

Tänään aamulla hyppäsimme bussiin, joka vei meidät Andien yli. Nyt illalla olemme Mendozassa, Argentiinassa, ja täällä on kaikki hyvin. Huomenna saatamme mahdollisesti maistaa aika paljon viinejä.