Suorituspisteitä

Kuten joku lukija saattaa muistaa, blogin ensimmäisessä postauksessa esittelimme listan kymmenestä tehtävästä, jotka uhosimme suorittavamme kymmenen viikon maailmanympärimatkalla. Tarkkaavaisimmat ovat ehkä huomanneet, että lupauksista suorimatta tehtävien suorituksesta ei ole kuulunut halaistua sanaa. Suoritukset ovatkin edenneet kutakuinkin samaa tahtia kuin diplomityönteko aikanaan: Fidzillä palmujen katveessa löhöillessä olimme reissanneet yli kolme viikkoa saamatta yhtäkään tehtävää suoritettua. Tehtävälista alkoi poltella ikävästi repun pohjalla.

Fidzin lämmöstä siirryttiin paatuneiden tropiikinmatkaajien mielestä lähes antarktiseen Uuteen-Seelantiin, ja lämpimien virtausten vaihtuessa viimaan matkaajien mielet kirkastuivat ja niveliin alkoi tulla liikettä. Jäljellä oli enää noin kuusi viikkoa reissaamista, eikä tehtävien suorittamista enää voinut lykätä. Onneksemme ensimmäisen tehtävän suoritus tarjoitui meille kuin varkain. Aucklandissa majoituimme Suomen rugbyliiton puheenjohtajan isän, Michaelin kotona, jonka Michael ja Varsha olivat ystävällisyyttään tarjonneet Uuteen-Seelantiin saapuvien rugbyfanien (ja Elinan) majapaikaksi. Ensimmäisenä iltana Michael ja Varsha suorastaan vaativat meidän liittyvän illallispöytään, ja sehän meille passasi.

Oikeassa kodissa asuminen oli hostellielon jälkeen tervetullut käänne, ja parin päivän kotielämästä nautittiinkin mm. pyykäten, puutarhassa käyskennellen ja leipoen.

Toisena Aucklandin iltana Michael, joka on ilmeisen kova nimi Tyynenmeren journalistipiireissä, oli kutsunut kollegojaan kyläilemään. Tapasimme kolme huippureportteria, jotka kilpaa kertoilivat kokemistaan kiperistä tilanteista Tyynenmeren saarivaltioissa. Tarinat vilisivät sissien väijytyksiä, pistoolinpiippuja ohimoilla sekä sotilaspoliisien pidätyksiä ja niitä seuraavia karkoituksia.

Kiitokseksi majoituksesta, murkinoista ja tarinoinnista valmistimme isännille ja vieraille eksoottisen jälkiruoan, voisilmäpullia ja korvapuusteja, joita nautittiin perinteisesti sherryn ja maidon kera. Pullat maistuivat journalisteille niin hyvin, että niitä pakattiin mukaan kotiin viemisiksi.

Hyytävä Aucklandin-visiitti oli siis kaikkiaan melkoinen suksee. Pullaa, uusia erikoisia tuttavuuksia ja viimein myös ensimmäinen suoritus.

Alkaakohan tästä huima suorittaminen vai kenties perinteinen ensimmäisen urakan jälkeinen kahden viikon löysäily?