Melkein liian täydellinen Fidzi

Vietemme epätodellisen täydelliset neljä päivää Fidzillä, pienellä Nananu-i-ran saarella. Saavuimme Nadin lentokentälle pimeän jo laskeuduttua. Meitä oli vastassa paikallinen Leone, joka ohjasi meidät rinkkoinemme autonkotteroonsa. Heittelehtiessämme kotteron takapenkillä toista tuntia, kyydissä Leonen ja meidän lisäksi vain alkoholisoitunut mutta ystävällinen paikallinen puuseppä, aavistimme, että pahimmat turistirysät on todennäköisesti onnistuttu välttämään. Automatkan jälkeen meidät ohjattiin (edelleen pilkkopimeässä) autosta moottoriveneeseen, joka vei meidät saarelle. Saarella suunnistimme vielä lyhyen matkan saaren läpi, kunnes olimme perillä majatalossamme, missä isäntä tarjosi meille vielä myöhäisen illallisen olohuoneessaan muiden jo nukkuessa.

Näimme vasta aamulla, minkälaiselle paratiisisaarelle olimme saapuneet. Majatalon omistaa Warren, joka asuu saarella perheensä kanssa. Warren on entinen ammattilaispurjelautailija, ja antaakin saarella purjelautailutunteja. Meidän lisäksemme majatalossa oli vieraita noin kymmenen. Keksimme joka päivä tekemistä muiden vieraiden kanssa. Seitsemääkymmentä lähestyvä sveitsiläinen Peter, joka sanojensa mukaan on melonut "aina", järjesti meille nuoremmille kajakkiretkiä. Kitesurfing-pojat veivät meitä snorklaamaan Stand Up Paddling -laudoilla. Warren antoi minulle ja parille muulle tytölle purjelautailun alkeistunnin (se oli mahtavaa!!). Iltaisin pelattiin porukalla korttia, kunnes simahdettiin - yleensä pian kymmenen jälkeen.

Nananu-i-ra ja kivat uudet tuttavuudet jäivät lauantaina taakse, kun lensimme tropiikista jäätävään Uuteen-Seelantiin (Miinalla yksi vamma lisää: kajakkikäsi). Kerromme täkäläisistä lammasseikkailuista lisää, kunhan kylmältä pystymme. 

Millainen on Suomen syksy?